Auta lastasi löytämään iloa arjesta – myös silloin, kun elämä on vaikeaa

Auta lastasi löytämään iloa arjesta – myös silloin, kun elämä on vaikeaa

Lapsen elämässä on monenlaisia vaiheita – pieniä pettymyksiä, riitoja kavereiden kanssa, muutoksia koulussa tai perheessä, ja joskus myös isompia kriisejä, kuten ero, kiusaaminen tai sairastuminen. Vanhempana voi olla raskasta katsoa, kun oma lapsi kärsii, ja tuntua siltä, ettei osaa auttaa. Silti voit tehdä paljon tukeaksesi lastasi löytämään toivoa ja iloa arjen keskellä. Kyse ei ole ongelmien poistamisesta, vaan siitä, että autat lasta käsittelemään niitä.
Ilo ja selviytymiskyky kulkevat käsi kädessä
Ilo ei tarkoita sitä, että olisi aina hyvällä tuulella. Se on kykyä huomata pieniä valonpilkahduksia silloinkin, kun elämä tuntuu raskaalta. Lapsi, joka oppii tunnistamaan ja ilmaisemaan tunteitaan, kehittää samalla vahvempaa selviytymiskykyä – hän oppii nousemaan takaisin jaloilleen vastoinkäymisten jälkeen.
Vanhempana voit tukea tätä osoittamalla, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Kun lapsi huomaa, että on lupa olla surullinen, vihainen tai peloissaan, tunteet eivät tunnu niin pelottavilta. Ilo kasvaa usein turvallisuuden ja ymmärryksen ilmapiirissä – ei siinä, että vaikeat tunteet yritetään työntää pois.
Ole läsnä – vaikka et tietäisi, mitä sanoa
Kun lapsella on vaikeaa, tärkeintä on, että olet läsnä. Sinun ei tarvitse aina keksiä ratkaisuja tai oikeita sanoja. Usein riittää, että kuuntelet, pidät sylissä ja osoitat, ettet jätä lasta yksin.
Yritä luoda arkeen hetkiä, jolloin voitte jutella rauhassa ilman kiirettä tai häiriöitä. Se voi olla iltakävely, yhteinen iltapala tai hetki ennen nukkumaanmenoa. Kun lapsi tuntee, että olet aidosti kiinnostunut ja tavoitettavissa, hänen on helpompi avautua.
Auta lasta löytämään arjen pienet ilot
Vaikeinakin aikoina pienet hetket voivat tuoda toivoa ja voimaa. Yhteinen leipomishetki, retki metsään, musiikin kuuntelu tai hauska elokuva voivat muistuttaa siitä, että elämässä on edelleen hyvää. Tarkoitus ei ole paeta vaikeuksia, vaan vahvistaa tunnetta siitä, että ilo ja suru voivat olla olemassa rinnakkain.
Voit myös auttaa lasta huomaamaan, mikä tekee hänet iloiseksi. Kysy esimerkiksi: “Mikä oli tänään parasta?” tai “Mikä sai sinut hymyilemään?” Tällaiset kysymykset auttavat lasta suuntaamaan huomiota myönteisiin asioihin – taito, josta on hyötyä koko elämän ajan.
Anna lapselle keinoja käsitellä tunteita
Lapsi tarvitsee konkreettisia tapoja rauhoittua, kun tunteet käyvät liian suuriksi. Se voi olla syvähengitystä, piirtämistä, kirjoittamista, liikkumista tai musiikin kuuntelua. Kokeilkaa yhdessä, mikä toimii parhaiten.
Voit myös näyttää esimerkkiä omalla toiminnallasi. Kun kerrot, miltä sinusta tuntuu ja miten itse rauhoitut vaikeassa tilanteessa, lapsi oppii, että tunteet menevät ohi ja niistä voi selvitä.
Hae apua, kun sitä tarvitaan
Joskus tilanne on niin kuormittava, että lapsi tarvitsee enemmän tukea kuin mitä perhe pystyy antamaan. Silloin on tärkeää hakea apua – esimerkiksi koulun kuraattorilta, psykologilta tai perheneuvolasta. Apuun turvautuminen ei ole heikkoutta, vaan osoitus välittämisestä ja vastuullisuudesta.
Moni lapsi kokee helpotusta, kun saa puhua ulkopuoliselle aikuiselle. Ammattilainen voi auttaa lasta löytämään uusia näkökulmia ja keinoja käsitellä tunteitaan.
Muista myös oma jaksamisesi
Kun lapsella on vaikeaa, vanhempi helposti unohtaa omat tarpeensa. Silti oma hyvinvointisi on tärkeä osa lapsen tukemista. Pidä huolta levosta, omista ystävyyssuhteistasi ja siitä, että sinulla on joku, jolle voit puhua. Jos tunnet uupumusta, hae tukea – esimerkiksi MIELI ry:n kriisipuhelimesta tai perhepalveluista.
Lapsi aistii vanhemman olotilan. Kun sinä voit paremmin, lapsi tuntee olonsa turvallisemmaksi. Itsestä huolehtiminen on siis myös lapsesta huolehtimista.
Ilo yhteisenä matkana
Lapsen auttaminen löytämään iloa arjesta ei tarkoita täydellisen elämän rakentamista. Se tarkoittaa sitä, että opetatte yhdessä, miten ilo ja suru voivat kulkea rinnakkain – ja että vaikeuksistakin voi selvitä yhdessä. Kun lapsi tietää, ettei ole yksin, toivo pysyy elossa.
Pienet teot, läsnäolo ja kärsivällisyys voivat merkitä enemmän kuin arvaatkaan. Ilo ei ole pysyvä tila, vaan jotain, mitä voi löytää yhä uudelleen – myös silloin, kun elämä on vaikeaa.
















